|
Inferno magazine:
Skirmish: Undefined Phobias Skirmish lähtee työstämään hommaa thrash-pohjalta. Biiseihin on kasautunut hienoisesti myös death metallia ja myös molempia hyödyntäviä omia näkemyksiä. Biiseissä on pureksittavaa, eikä kaikkea materiaalia saadakkaan ihan heti iskostumaan muistiin. Kyse ei ole kuitenkaan kehnoista riffeistä, enemmänkin niiden runsaasta määrästä. Vokaaleissakin hyödynnetään vakuuttavasti lähes jokaista mahdollista ei-puhdasta laulutyyliä mitä metalliin voi kuvitella. Hiukan kovemmat ja tasapainoisemmat soundit eivät olisi yhtään pahitteeksi. Sekavaa, mutta mielenkiintoista.
Aadolf Virtanen,
Inferno Magazine 27.02.2009
Skirmish: Undefined Phobias CD-R Viisihenkinen Skirmish koostuu viidestä ilmeisen kokeneesta kaverista ja kyllähän kokemus Undefined Phobias -demolta selvästi kuuluukin. Biisit ovat melko pitkälle thrashin ja deathin sävyttämää paahtoa, ja ainakin näin kolmen biisin perusteella on melko monipuolista näkemystä havaittavissa. Avausveto Weird Weak Will on rivakanpuoleinen thrash-ralli, josta erityishuomiona voisi nostaa esille oivan liidiosuuden. Nimiraita taas on jynkyttävämpää keskitempoveivausta, johon on saatu jonkin verran ladattua melko omintakeista tunnelmaa. Tässäkin soolopuoleen on selkeästi panostettu. Kolmas biisi, The Empty, toimii biiseistä parhaiten laulujen osalta. Mikäli herra Jani Niskanen tosiaan kaikki voxit yksin vetää, osoittaa kaveri kiitettävää monipuolisuutta ja jos paikoin kuulostaa Leave Scarsin aikaiselta Ron Rinehartilta, ei jälki voi olla missään nimessä skeidaa! Musiikillisesti valittamista ei hirveästi ole, vaan isommat jupinan aiheet löytyvät tuotantopuolelta, sillä ainakaan meikäläisen korvaan äänimaailma ei mitään suurta herkkua ole. Kitarat ovat sinänsä kelposoundisia, mutta ne on jätetty pikkuisen turhan hiljaiselle tietyin paikoin. On mälsää yrittää höristellä, että mitäs ne kitarasankarit siellä nyt tekevätkään, vaikka alla saattaisi olla menossa vallan jykevä, hyvänkuuloinenkin riffi. Myös rumpusoundi tökkii, sillä basarit ovat jotain aivan hirveätä kuultavaa. En muista aikoihin kuulleeni yhtä kuivasti ja terävästi kopisevia bassorumpuja, ja lisäksi ne kuulostavat siltä kuin tulisivat täysin eri tilasta kuin muun bändin musisointi. Tämä on hyvin häiritsevää ja lisäksi haitsu suhisee liian pinnassa. Kokonaisuutena Undefined Phobias on varsin kiintoisa tekele ja bändiltä kuulisi mielellään jatkossa lisää materiaalia.
Marko Saarinen,
Imperiumi.net 27.08.2008
Skirmish: Undefined Phobias Skirmish tietää vaikutteidensa tulevan pitkälti kahdesta suunnasta; 80-luvun thrashista ja 90-luvun deathista. Näistä tarpeista on luotu etenkin viime vuosina melkoinen joukko kiekkoja, joten Undefined Phobias joutuu kovaan vertailuun, kun genre pursuaa toinen toistaan lupaavampia bändejä. Pohjoisesta Suomesta kotoisin oleva ryhmä luottaa selkeästi hieman enemmän deathiin ja kiekolla onkin melko ”ruotsalainen” ote, kun kolme kitaravetoista kappaletta heitetään toinen toisensa perään tuleen. Vokaalit ovat pääasiassa yksipuista mörinää, jota väritetään tosin joillain lupaavilla sivukähinöillä. Rytmiryhmä pitää kappaleet keskitempoisina ja kitaraosasto luottaa perusasioihin, eikä yhtye intoudu kovinkaan kummoiseen tutkimusmatkailuun metallin ihmemaailmoihin. Biisitrion keskimmäisenä kuultavassa nimikipaleessa palaset loksahtavat jo miltei paikoilleen, mutta muuten puristus on vielä pikkuisen puolinaista. Perusasiat ovat hallussa, mutta se viimeinen kipinä jää puuttumaan.
Mika Roth, desipeli.net 24.8.2008
Skirmish: Undefined Phobias Skirmish on vasta kolmen vuoden ikäinen ryhmä, mutta demoja on takana jo kolme. Edellisellä demollaan bändi antoi hieman persoonattoman kuvan itsestään, mutta uutuudellaan bändi pystyy paikkaamaan puutteitaan. Bändi yhdistelee vanhaa thrashia ja viime vuosikymmennen deathia. Vaikutteet kuuluvat, mutta nyt bändi pystyy tuomaan vanhaan myös jotain uutta. Se ei ole ehkä täysin ennenkuulumatonta sekään, mutta selkeästi parempi lähtökohta lähteä kehittelemään uusia ideoita.
Marko Säynekoski, soundi 9/2008 |