Skirmish: Four Devouring Pieces CD-R

Yhdessä soittaneeksi bändiksi vielä suhteellisen nuori Skirmish tarjoilee neljä palaa omanlaistaan thrash/deathia. Jo parin ensikuuntelun perusteella näistä ainakin yhden vedon olisi voinut skipata, sillä kolmellakin rallilla sanoma demoasteella perille menee, ja oikeastaan paljon ytimekkäämmin ja napakammin.

Bändin oma määritelmä kertoo tyylisuunnaksi kombinaation vanhan koulukunnan thrashia ja 90-luvun alun death metalia, ja tämän voi kyllä itsekin allekirjoittaa. Vaikutteina mainitaan muun muassa Kreator, Pestilence(!) ja Morbid Angel(!), ja ainakin näistä keskimmäisenä mainittua voi hieman seasta bongata. Joissain kitarajutuissa on nimittäin selkeästi mamelimaista otetta. Sen sijaan viitteet Kreatoriin jäävät ohuen oloisiksi, vaikka musiikki melko thrashia laulaja J. Niskasen äreiden death metal –murinoiden alla onkin.

Four Devouring Piecesillä on muutamia lupaavankuuloisia juttuja mukana, mutta kokonaisuutena biisit - varsinkin demoksi näin pitkällä tekeleellä – tuppaavat osittain vielä puuduttamaan. Uskoisin silti, että vaikkapa Pestilencen ja Morbid Angelin viitoittamia hullumpia ja mielikuvituksekkaampia polkuja sopivasti useammin sivuamalla Skirmishillä voisi olla sanansa sanottavana kotimaisessa metallikentässä. Ei kuitenkaan paha veto varsinkaan näin nuorelta yhtyeeltä. Neljä palasta on nyt nielty, katsotaan mitä toisesta päästä taas seuraavaksi tulee.

Marko Saarinen, 28.05.2007


Inferno magazine:

Skirmish: Four Devouring Pieces CD-R

Vähän vanhaa liiton trashia, vähän uuttakin ja yleisesti kova kankeaminen on Skirmishin resepti. Vaikka bändi mainitseekin vaikutteitaan, ei kyllä voi sanoa että ne sieltä silmille kuitenkaan hyppisivät. Tässä ei ainakaan koluta sitä tarttuvinta päätä vanhan liiton laareista, nimittäin biisit eivät meinaa jäädä mieleen yrittämälläkään.

Itse soitto ja kitaraosasto toimii mainiosti sooloja myöten, eikä ideatkaan itsessään mitään köyhiä ole, mutta jokin hakee vielä paikkaansa. Laulupuoli vaikuttaa mukavan matalalla pitäen sisällään toki muitakin sävyjä ja on yleisesti ilmeeseen sopiva. Pientä aivoriiheä tämä vielä vaatisi, lähinnä tuon tarttumapinnan suhteen.

Aadolf Virtanen, Inferno magazine, Syyskuu 2007